Työvoimakiintiö

Tulisi ottaa käyttöön tieteellisiä menetelmiä teknisesti perustetun työvoimakiintiön muotoilemiseksi oikea-aikaisesti, tarkasti ja kattavasti. Tämä on työvoimakiintiötyön edellytys. . Työvoimakiintiöiden muotoilussa on tarpeen määritellä oikein työvoimakiintiöiden taso. Kiintiötaso on työntekijän työvoimamäärän vaatimus, ja se heijastaa myös kattavasti yrityksen teknistä tasoa ja johtamistasoa. Se on kiintiötyön ydin. Jos kiintiötaso on liian korkea, työntekijät eivät pääse sitä kovalla työllä, mikä heikentää heidän innostustaan ​​ja vaikuttaa kiintiön toteutumiseen; Jos kiintiötaso on liian alhainen, työntekijät ylittävät kiintiön helposti ilman vaivaa, eikä se edistä tuotantoa. Siksi kohtuullinen kiintiötaso on kiintiö, jonka useimmat työntekijät voivat saavuttaa tai ylittää kovalla työllä normaaleissa tuotantoolosuhteissa. Edistyneiden ja kohtuullisten kiintiöiden laatimiseksi on valittava sopiva menetelmä kiintiöiden laatimiseksi.

Kiinalaisten yritysten nykyisin käyttämiä menetelmiä ovat:

①Kokemuksen arviointimenetelmä. Se on analysoida ja arvioida kiintiö tuotantokäytännön kokemuksen perusteella asiaankuuluvien teknisten asiakirjojen tai esineiden mukaisesti ja olemassa olevat olosuhteet huomioon ottaen. Sen etuja ovat, että se on yksinkertainen ja helppo toteuttaa, työmäärä on pieni ja kiintiö on nopea; sen haittana on, että kuolleen henkilökunnan subjektiiviset tekijät vaikuttavat siihen suuresti ja kiintiön tarkkuus on heikko. Sitä käytetään pääasiassa monilajikkeiden pienten erätuotannossa, yksiosaisessa tuotannossa, uusien tuotteiden kokeilutuotannossa ja väliaikaisessa tuotannossa.

②Tilastollinen analyysimenetelmä. Se on menetelmä kiintiön määrittämiseksi samojen tai samankaltaisten tuotteiden aikaisempien tuotantoprosessien työtuntien tilastotietojen perusteella lajittelun, analysoinnin ja laskennan jälkeen. Sen etuna on, että se heijastaa paremmin todellista tilannetta kuin empiirinen estimointimenetelmä. Sen haittana on, että kiintiötaso ei ole riittävän edistynyt ja kohtuullinen. Sitä käytetään yleensä, kun tuotanto on suhteellisen normaalia, tuote on suhteellisen vakaa, olosuhteet eivät muutu paljon ja lajike on pieni.

③Vertaileva analogia. Se on menetelmä, jolla lasketaan samankaltaisten osien tai toimenpiteiden normit vertailevan analyysin jälkeen, joka perustuu tyypillisten osien ja toimenpiteiden työtuntikiintiöön. Sen etuna on, että työmäärä on suuri ja se voi ylläpitää kiintiötason tasapainoa ja tarkkuutta; sen haittana on, että sen soveltamisala on rajallinen. Tätä menetelmää käytetään usein uusien tuotteiden koetuotantoon tai yksiosaiseen pienierätuotantoon.

④Työtuntien mittausmenetelmä. Se ottaa käyttöön paikan päällä tehtävän havainnoinnin ja analyysin menetelmän kiintiön määrittämiseksi analysoimalla tuotantoteknologian organisointiolosuhteet, hyödyntämällä tuotantopotentiaalia ja rationalisoimalla toimintaa. Tämän menetelmän etuna on, että se on tieteellisempi; sen haittana on suuri työmäärä ja sitä käytetään yleensä tyypillisen kiintiön muotoilemiseen.

⑤Normaali vakiotietomenetelmä. Se perustuu järjestelmän täydelliseen aikakiintiöstandardien joukkoon, jakamalla operaatioelementtejä, selvittämällä yksitellen vastaavat kohteet ja aika-arvot ja lopuksi laskemalla osien aikakiintiön (tai prosessit, vaiheet, toiminnot) Menetelmä. Tämän menetelmän etuna on, että standardidataa on helpompi käyttää kiintiön muodostamiseen, ja kiintiötaso on myös suhteellisen tarkka; sen haittapuolena on, että kiintiöstandarditietojen muodostamisen työmäärä on suuri ja sen järjestäy yleensä toimialajohtoyksikkö. Tällä menetelmällä on laaja valikoima sovelluksia, ja se sopii paremmin, kun on monia lajikkeita, monia osia ja monia prosesseja.

Yllämainituissa menetelmissä yritysten tulee lähteä todellisesta tilanteesta ja valita todellisen tilanteen mukaan tai niitä voidaan käyttää yhdessä.

Kiintiötyypit

①Nykyinen kiintiö;

②Suunniteltu kiintiö;

③Kiintiö muuttumaton;

④ Suunnittelukiintiö.

Työkiintiö on työn (työn) tehokkuuden mitta. Se on yhteistermi sanoille "työtuntikiintiö" ja "tuotantokiintiö".

Työtuntikiintiötä voidaan kutsua myös "aikakiintiöksi", joka on aika, joka tarvitaan tuoteyksikön tuottamiseen tai tietyn työmäärän tekemiseen. Esimerkiksi aika, joka tarvitaan sorvaajalta osan käsittelyyn ja kokoonpanijalta osan tai tuotteen kokoamiseen; aika, joka tarvitaan hotellin hoitajalta vierashuoneen siivoamiseen.

Tuotantokiintiötä voidaan kutsua myös "työkiintiöksi", joka on tuotemäärä tai työmäärä, joka tulee tehdä aikayksikössä (kuten tunnit, työpäivät tai vuorot). Esimerkiksi sorvaajalle on määritetty tunnissa käsiteltävien osien määrä, kokoajalle osien tai tuotteiden määrä, jotka tulee koota työpäivässä; Huoneiden lukumäärä, jotka tulee siivota yhdessä vuorossa, on määritelty hotellihoitajalle.

Työtuntikiintiö ja tuotantokiintiö ovat toistensa vastavuoroisia. Mitä pienempi työtuntikiintiö, sitä suurempi on tuotantokiintiö. Sitä vastoin mitä suurempi työtuntikiintiö, sitä pienempi tuotantokiintiö. Teollisessa teollisuudessa yksiosaisen ja pienierän tuotannon organisoinnissa käytetään pääasiassa "työtuntikiintiötä"; massatuotannon organisaatiossa käytetään pääasiassa "tuotantokiintiötä".

Työvoimakiintiöiden erityinen rooli yrityksen johtamisessa:

1. Työvoimakiintiöt ovat yrityksen suunnitelmien laatimisen perusta ja tuotannon tieteellisen organisoinnin perusta;

2 , Työvoimakiintiö on tärkeä keino parantaa työn tuottavuutta;

3. Työkiintiö on perusta kohtuullisen työn mukaan palkitsemisen toteuttamiselle;

4. Työvoimakiintiö on työkalu edistyneen työkokemuksen edistämiseen;

5. Työvoimakiintiö on tärkeä perusta yrityksille taloudellisen kirjanpidon ja kustannustenhallinnan toteuttamiselle.

Ilmoitukset

Kiintiöiden tärkeimmät ilmenemismuodot ovat:

①Työtuntikiintiö ajassa ilmaistuna. Toisin sanoen pätevien tuotteiden tuottamiseen tai tietyn työn suorittamiseen tarvittavan ajan määrää tuotantoyksikkö.

②Tuotokiintiö tuotantomääränä ilmaistuna. Toisin sanoen hyväksyttyjen tuotteiden määrä, joka tulisi valmistaa yksikköajassa.

③Vartiointikiintiö ilmaistuna vartiointikoneiden ja -laitteiden lukumääränä. Eli työntekijä tai työntekijöiden ryhmä huolehtii koneiden ja laitteiden lukumäärästä samanaikaisesti aikayksikköä kohden.

④Palvelukiintiö ilmaistuna palvelumääränä. Tämä tarkoittaa niiden palvelukohteiden lukumäärän määrittämistä, jotka tulee suorittaa yksikköajassa. Tuotannon tarpeiden täyttämiseksi työvoimakiintiöt voivat olla erilaisia ​​eri tuotantoominaisuuksien ja -olosuhteiden mukaan.

Työvoimakiintiötyö on yrityksen perustyötä. Tämän työn sisältöön kuuluu työvoimakiintiöiden muotoilu, toteutus, tilastollinen analyysi ja tarkistus.

Toteutus

Työkiintiön vahvistamisen jälkeen on tarpeen organisoida ja toteuttaa se tuotannossa ja toteuttaa tarvittavat tekniset organisatoriset toimenpiteet, kuten kilpailut, tekninen koulutus, liikeanalyysi, kiintiöarviointi jne. , auttaa työntekijöitä Saavuttaa ja rikkoa jatkuvasti nykyinen työvoimakiintiö. Suorita kiintiön tilastollinen analyysi kiintiön täyttävien työntekijöiden tilanteen mukaan kiintiönhallinnan ongelmien löytämiseksi ja ratkaisemiseksi. Vertaamalla yrityksen historialliseen tasoon sekä kotimaassa ja ulkomailla olevaan tasoon selvitä puutteita, analysoi syitä ja tee aktiivisesti parannuksia.

Yritysten tuotantoteknologian jatkuvan kehityksen, tieteen edistymisen, johtamistason parantamisen, tuotannon organisoinnin ja työorganisaation parantamisen sekä työntekijöiden ideologisen tietoisuuden, kulttuurisen ja teknisen tason ja pätevyyden parantamisen myötä alkuperäinen muotoilu työvoimakiintiö jää jäljessä tuotannon kehittämistarpeista, mikä edellyttää työvoimakiintiön säännöllisiä tai epäsäännöllisiä tarkistuksia. Tasapainon ja kiintiötason parantamisen edistämiseksi se edistää edistyneen perässä pysymistä, kiintiönmuodostusajan lyhentämistä, ristiriitojen välttämistä kiintiön tarkistuksessa ja kiintiön laadun parantamista. Kaikkien osastojen ja toimialojen on laadittava yhtenäiset kiintiöstandardit ja toteutettava työvoimakiintiöt vähitellen. Standardointi.

Yrityksen rooli

①Tärkeä perusta työn järkevälle organisoinnille. Nykyaikainen tuotanto edellyttää kaikkien toiminnan koordinointia ajassa ja tilassa ja tuotantosykli lyhenee. Jokaisen tuotteen tai työn valmistumiselle on asetettu tiukat aikavaatimukset. Vain kun yrityksillä on pitkälle kehitetyt ja kohtuulliset työvoimakiintiöt, ne voidaan varustaa kohtuullisesti työvoimalla. Varmista, että tuotanto tapahtuu koordinoidusti.

②Suunnitelmanhallinnan perusta. Työvoimakiintiöt ovat tuotannon, kustannusten, työn tuottavuuden ja muiden taloudellisten tunnuslukujen laskennan sekä tuotannon, toiminnan, kustannusten ja työvoimasuunnitelmien laatimisen perusta.

③Otetaan käyttöön kattava talouslaskenta ja parannetaan taloudellisen vastuujärjestelmän työkaluja. Työvoimakiintiö on standardi ihmisten työvoiman kulutuksen ja tuotannon työn tulosten laskemiseen ja vertailuun. Työvoimakiintiöiden toteuttaminen ja kiintiöiden valmistumisasteen lisääminen tarkoittaa elävän työvoiman kulutuksen vähentämistä tuotteissa, työvoiman säästämistä ja tuotannon lisäämistä. Työvoimakiintiölaskennan sekä sopimuskannan ja osuussuhteen tarkan määrittelyn avulla tuotantotehtävät jaetaan ja toteutetaan työpajoiksi, ryhmiksi ja yksilöiksi sekä selvennetään ja valvotaan valvonnan ja valvonnan ottamia taloudellisia vastuita, mikä on omiaan parantamaan ja yritysjohdon vastuujärjestelmän käyttöönotto.

④Edellytykset työnjakoperiaatteen toteuttamiselle yrityksessä. Työvoimakiintiö mittaa maksetun työn määrää ja työntekijöiden panosta tuotantoon. Työntekijöiden palkkoja arvioitaessa on teknisen ja liiketoimintakyvyn lisäksi yksi arviointiehdoista kiintiön täyttöaste. Edistyneellä ja kohtuullisella työvoimakiintiöllä voidaan laskea työn määrä ja laatu sekä taata tietylle määrälle työtä tietyn palkan saaminen.

⑤Se on tärkeä keino toteuttaa työvoimakilpailua ja parantaa jatkuvasti työn tuottavuutta. Edistyksellisten ja kohtuullisten työvoimakiintiöiden toteuttaminen helpottaa edistyneiden kokemusten ja toimintatapojen edistämistä, vaan myös edistyneen oppimisen ja huipputason kilpailujen kehittämistä.

Lakimääräykset

Missä tahansa seuraavista työlain 44 §:n mukaisista tilanteista työnantajan on maksettava työntekijöille normaalin työajan palkkoja korkeampia palkkoja seuraavien normien mukaisesti:

(1) Järjestää työntekijöiden työajan pidentämisen ja vähintään 150 % palkan maksamisen;

(2) Järjestä työskentely lepopäivinä Jos työntekijälle ei voida järjestää korvausvapaata, hänen on maksettava vähintään 200 % palkastaan; Palkkakorvauksesta kolme sadasosaa.